Nämä jäljet käsissäni, ne vaalenevat. Katoavat. Sitten minulla ei ole mitään mikä muistuttaa olemassaolostani. Vaaleanoranssit kynteni ei ole enään niin söpöt kuin aamulla niitä latasessani, sormenpääni ovat veressä mutta minä en vuoda mistään. Kirjoitan liikaa ja liian epäselvästi, anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti