istun lattialla paitasi päälläni.

En tiedä miten olla jotakin jota kaipaisit.

katseessa kärsimystä syvää

Haluaisin elää

Haluaisin maailman saisin sen sussa

mä oon kellastuva lehti

Se puhuu kuinka se haluaa pois. Kuinka se lähtee eikä palaa koskaan takaisin.

Rakastuu ja perustaa perheen kaukana tästä kaupungista.

Ja mä istun sen vieressä ja katson kiiltoa sen silmissä. Sillä oli ennen se sama kiilto kun se puhu musta.

Ja se piti mua kädestä kii  

Kun ne oli kylmät

Mä kuuntelen sen puhetta. Ajattelen et joskus se olin mä jonka se halus

Ja mä mietin mun käsiä. Niitä kirvelee.

Ja arpia. Niihin sattuu.

Silmissä alkaa sumeta

Se ei nää että mä haluan sen vieläkin

Mun sormet on kylmät

Mut se ei pidä niistä enää kii

Kuka haluais tytön

Jonka kädet on revitty.

älä sammu aurinko

Hän oli täällä ja hän tuoksuu niin hyvälle. Sydän juoksee maratonia kun olen hänen vieressä, mutta hän ei sitä tiedä, koska mikään näistä tunteista ei ole sallittua. Oli mulla mahdollisuuteni, ja heitin sen menemään, sillä ihastuin toiseen, yhtä rikkinäiseen kuin minä. Eikä kaksi rikkinäistä saa ikinä aikaan mitään ehjää ja rikkoutumatonta.

 Ja putoan aina niihin väärin.

Ja heitän menemään ne oikeat.

”Ei, ei siinä käynyt kuten on kerrottu, että hän kääntyi katsomaan taakseen, koska oli niin ylen rakastunut ettei kyennyt malttamaan mieltään.”

Haavat ei kirvelleet suihkun alla.

olla vaikka viikon syömättä jos niin tahtoo

Oli ristiäiset. Mul oli näti mekko mutta olin liian lihava siihen.

Näytin kauhealta. Vaikka ne kaikki sanoi kuinka kaunis olenkaan. Ne valehtelee.

Viilsin liian syvälle.

Mun veri on ohutta.

sä et voi olla yksin pimeässä.

On vaikea olla.

Ei kiinnosta eläminen ennen aamuyötä.

vannotaan helposti unohdetaan helpommin.

Nykyään kukaan ei enään pidä blogeja. Tai pitää, mutta ei enään kirjoita.

Kai vanhat tekstit ovat parempia ja ennen oli paremmin (tai huonommin, mutta ei sillä enään väliä). Eikä kukaan enään lue blogeja. Mutta kai se on ihan hyvä, voin vapaasti kirjoittaa synkimmät salaisuuteni ja ajatukseni sillä kukaan ei niitä lue.

Ja vaikka lukisikin

Niin en välitä.

Enkä jaksa enään salailla.

Enkä kirjoittaa kauniisti ja salaperäisesti ja hellästi, sillä helvetti, ei siihen enään kenestäkään ole. Ainakaan minusta, tai musta, miten se nyt pitäisi sanoa.

Koska en ole enään niin hauras kuin ennen, en ole pieni keijutyttö joka olin vanhoissa teksteissäni (joita ette enään nää koska hävettää). Mutta ei silläkään väliä, sillä olen muuttunut. Ja vihaan itseäni. Mutta vihasin itseäni ennenkin, joten mikään ei ole muuttunut. Olen vain kuluneempi kuin ennen. Enkä jaksa enään välittää.

Ja uskoin sokeana kaikkiin sen valheisiin.

Vaikka mä tiesin ettei mikään koskaan mene niin.

mary had a little lamb.

Minä lupasin (en ikinä ääneen) että en jatka tätä enään mutta ei sillä ole väliä koska kaikki ovat vain sanoja, merkityksettömiä sanoja jotka eivät tarkoita mitään eikä kukaan voi niillä todistaa mitään koska ne ovat vain erilaisia yhdistelmiä 30 kirjaimesta.

Viimeaikoina on ollut rauhoittavia ja unilääkkeitä potenssiin viisi eikä mikään auta. Olen rikki ja onneton mutta ei silläkään ole väliä, koska niin minä olen ollut viimeiset 5 vuotta. Eikä kaverini enään välitä koska he tajusivat etteivät voi tehdä mitään, ettei huutaminen ja suuttuminen auta. Että minä avaan itseni uudestaan ja uudestaan jos siltä tuntuu, sillä veressäni on kaikki paha ja minun pitää saada se ulos. Eikä kukaan huomaa mitään koska hymyilen suullani ja silmilläni, vaikka se hymy oikeasti tuleekin kaikista niistä ajatuksista ja mielikuvista jossa seison kylmän ruumiini vieressä kun hämähäkit sitovat seittejänsä.

Niin, te

EPÄONNISTUITTE

Ja minä pysyn lääkittyvä (tai epälääkittynä) ja sairaana loppuelämäni, mutta se ei enään haittaa, koska en osaa olla muuta kuin kuollut.

Näiden vuosien aikana on ollut yhtä ja toista ihmistä ketä olen luullut rakastavani vaikka en minä heitä ole rakastanut ja minua ahdistaa kuinka tyhmä olen ollut kun olen luullut maailmani rikkoutuneen jokaisen eron edessä, vaikka enhän minä tarvitse ketään, sillä minulla on ääneni ja kummitukseni ja mörköni ja he pitävät minulle seuraa. Mutta en silti sano etten haluaisi ketään, sillä kyllä minä haluaisin sen kuolemattoman rakkauden.

Mutta antaa sen olla

Kun ei sitä ole olemassa.