ursäkta

Avaan itseni uudestaan ja uudestaan jos niin haluan.

Monta kertaa ja niin syvälle että tuntuu.

Olen syömättä niin kauan kun haluan ja syön niin vähän kuin haluan. Eikä kukaan voi estää.

Paitsi minä.

Mutta en minä tee mitään niistä. Sillä tiedän olevani vahvempi ja parempi ja kaikki helpottaa aikanaan, on se ennenkin helpottanut.

Terapia auttaa ehkä vähän, hieman, saan ainakin sanottua ääneen asioita joita en haluaisi sanoa, mutta miten minä voin parantua jos en kerro kellekään enkä sano miltä tuntuu.

Sisälläpitäminen on tappanut jo niin monta enkä minä halua olla yksi niistä.

Tämä on kirjoitettu viinihöyryissä ja olen pahoillani siitä mutta ainakin sain kirjoitettua. Vihaan maailmaa ja itseäni mutta samalla rakastan molempia ja elämääni ja kaikkea muutakin

Ei missään ole enää mitään järkeä vaikka kaikessa on järkeä enemmän kuin missään muussa ja minä olen sekaisin, sekaisin kuin käkikello eikä se haittaa koska toisille elämä on epäreilumpi ja minä olen yksi niistä joille tuli huonommat kortit.

kyllä

Sanotaanko vaikka nyt niin, että en minä ole niin rikki kuin ennen. Tai vaihtoehtoisesti olen enemmän rikki, mutta en minä ainakaan maailmaa vihaa niin paljoa kuin ennen. Saatika itseäni.

Kissan kanssa leipominen on tuskallista. Ulkona sataa lunta ja sydämessäni on joulu vaikka onkin vasta lokakuu ja syysloma.

Meitä on nyt kolme, sinä minä ja kissa

ja maailma on kaunis ja hymyilee

Käteni haiseva kissanhiekalta ja talossa tuoksuu sämpylät

Minä pidän leipomisesta

Se on tapani näyttää sinulle rakkauteni

Kurkku on kipeä ja vatsassa on hassu olo, tekisi mieli tupakkaa mutta ulkona on kylmä.

error

En jaksaisi enään.

Anteeksi siitä.

Päivät ovat iltoja rankempia. Painavampia.

Saatan pian lukita itseni huoneeseemme. Valo ei tavoita minua enää. Olen pahoillani, en minä valinnut tätä tietä. Käännyin väärästä risteyksestä vasemmalle ja nyt olen eksyksissä. Enkä osaa pois.

Saatan harhailla täällä elämämme loppuun asti.

En haluaisi nyt nähdä ketään.

En halua olla mitään. Kukaan.

En halua, jaksa, olla olemassa. Voisin lähteä. Kestäisitkö sinä sitä?

Et.

Et kestäisi.

Enkä kestäisi minäkään.

Virhe. Sinä. Minun virheeni.

Mutta virheeksi olet hyvin kaunis. Voiko mikään virheellinen olla kaunista, minä en tiedä. Mutta sen minä tiedän, että jos sinua ei olisi, ei olisi minuakaan enää.

Onko se virheellistä?

vieras

Minä pidän siitä kun keität minulle, meille, teetä. Me asumme täällä kahden, sinä ja minä, mutta joskus, sinun tietämättäsi, suruni tulee vierailulle. Anteeksi siitä.

Toisinaan suruni tulee asumaan kanssamme pidemmäksi aikaa. Kiipeää pitkin kantapäitäni ylemmän ja ylemmän, tekee vuoteensa selkärankaani. Silloin olen etäinen, etäisempi. Silloin minä kerron surulle kaikki salaisuuteni, uudestaan ja uudestan, niin kauan ja niin usein ja niin kovaan ääneen, että ne kuluvat, muuttuvat olemattomiksi, ääneen sanottaviksi, merkityksemättömiksi. Silloin minulla on taas vähän kevyempi olla, tulen elävämmäksi. Silloin minä tulen takaisin. Jaksathan sinä odottaa.

niin

Minä juon syksyisin enemmän teetä kuin kahvia.

Se lämmittää enemmän

ja rauhoittaa.

Kaikki on syksyisin aina niin sekavaa ja surullista.

Minä uppoudun syksyisin myös kirjoihin.

Eihän se haittaa?

Yritän olla enemmän täällä, mutta se on niin vaikeaa. Kesän jälkeen kaikki kuolee - minäkin. Kirjojen avulla luon itseni uudestaan. Yritäthän siis ymmärtää. Edes hieman.

Haluaisin kertoa tai näyttää nämä sinulle, mutta minua pelottaa.

Lähtisitkö? vai jäisitkö.

Rakastaisitko minua enemmän vai vähemmän.

Säälisitkö, pelkäisitkö.

Yrittäisitkö ymmärtää, mutta epäonnistuisitko siinä.

Voiko rikkinäisen kanssa saada aikaan mitään ehjää, pysyvää, kaunista. Minä toivon että voi. Minä pidän sinusta. Paljon.

sinä

Sinä olet lämmin

Ja minä niin kylmä

Ja sinä halaat ja keinutat minua

Painan pääni kaulaasi vasten

Minua itkettää. Tiedän, että saan itkeä seurassasi jos haluan, mutta minä en halua. Lokakuussa ei saa itkeä, sillä maa ja puut ja taivas itkee jo. Ja jonkun on oltava vahva.

Minä taidan rakastaa sinua. Vaikka en varsinaisesti tiedä mitä rakkaus on, mitä se tarkoittaa. 

Tai miltä se tuntuu

Ehkä se on tätä. Yhdessäoloa. Paljautta, alastomuutta. Henkisesti ja fyysisesti, ulkoisesti ja sisäisesti. Kuolemanpelkoa. Omaa rauhaa, rauhan antamista toiselle. Arvostusta, ymärrystä, puhumista ja puhumattomuutta

Minä tykkään hiljaisuudesta ja puhumattomuudesta

Puhun sinulle silti

Ehkä se on rakkautta

Ja sinä pidät minusta, vaikka joskus olen tälläinen. Hiljainen ja surullinen, mietteliäs.

Pidäthän?

kuinka monta kertaa pitää lähteä että haluaa jäädä

Kuinka sinä muistat minut kun lähden?

Muistatko minut iloisena vai surullisena. Itkuiset silmäni ja sen sohvan nurkan jossa aina istuin. Muistatko mekkoni vai ehkä t-paitani, mustat alusvaatteeni, yhtä mustat kuin ajatukseni, loputtomat, synkät, kuolemattomat.

Kaikki kuolee mutta ajatukset eivät koskaan. Ne haalenevat ja muutavat muotoaan, unohtuvat, mutta eivät koskaan kuole.

Ne tulevat takaisin.

Kuolleet eivät tule takaisin.

Jos minä lähden en tule enää takaisin

Jos minä lähden, lähden minä kokonaan

Muutoin vain poistun

Menen

Mutta en koskaan lähde

Koskaan kunnolla

ehkä

Lokakuun ensimmäisenä aamuna minä seisoin parvekkeella ja katsoin kuinka aurinko värjäsi lehdet entistä punaisemmaksi. Lämmin hengitys höyrysi kylmässä ilmassa.

Enkä ajatellut sinua ollenkaan.

Bussissa oli ihmisiä, liikaa ihmisiä, ja minä siellä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja minua ahdisti.

Tuntui että ne tuijottivat, vaikka tiesin että eivät.

Ja sinä otit kädestäni kiinni

Ja minua ahdisti lisää

Eikä kylmä lokakuun aamu voinut tappaa sitä