painavaa todellisuutta, epäselvyyttä

• Tänään sormeni jäätyivät ja muuttuivat punaiseksi, vihasin hetkellisesti koko maailmankaikkeutta ja universumia, itkin kotiin kävellessäni.
• Yöllä kiroan itseni maailman alimpaan rakoon, ei olisi koskaan pitäny päästää sitä lukua niin suureksi, nyt sitä on niin vaikea rikkoa.
• Huomenna esitän olevani kunnossa.

Pitäisi siellä kirjastossakin käydä, äidinkielen tietokirja on vielä valitsematta ja toisen esitelmän kirjan eräpäivä häämöttää. Miksi minä en osaa enään olla niinkuin ennen, niinkuin ne peuraluiset tähtitytöt joilla on kaunis hymy.

Ja listani, 101 asiaa mitä rakastan Piikkitukassa, ei edisty yhtään. Minä olen sekaisin virheellinen epätodellinen tyhjä, mielessäni pyörii kolme pyörremyrskyä enkä osaa olla. Vihaan tätä maailmaa, elämää ja tapaani elää elämääni. 

Syysaamujen sumuun on helppo kadota, tarvitsen syksyn takaisin. Nyt minut on liian helppo löytää. En uskalla edes kadota.