Voisin lähteä ulos, jos en olisi tälläinen. Jos ulkona paistava aurinko valaisisi loputkin minusta eikä vain pelkkää päätä. Jos hiukseni olisivat pidemmät että ne voisivat mennä tuulessa sekaisin. Lähtisin jäälle kulkemaan jos en pelkäisi ihmisiä näin paljon. Ottaisin bussin sinne missä kaikki on, jos en vihaisi ystäviäni.
Saan yliannostuksen ihmisistä kun astunkin asuinpaikkani ulkopuolelle. Viimeistään asemalla rupeaa ahdistamaan. On rajattu alue jossa voin olla, kaksi siltaa, järvi ja junanrata. Niitä minun ei pidä ylittää. Menee tunti tai vähän päälle kiertää tämä paikka kokonaan ympäri. Niin pieni se on.
Jotenka ehkä minä tänään sitten vain katson keittiön pöydältä ikkunasta ulos järveä ja liian suuria lumikinoksia ja toivon että kevät tulisi kokonaan jo. Tai sitten suljen verhoni ja makaan sängylläni nuuhkien päiväpeittioani jolla Piikkitukka makasi 20 minuuttia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti