Se puhuu kuinka se haluaa pois. Kuinka se lähtee eikä palaa koskaan takaisin.
Rakastuu ja perustaa perheen kaukana tästä kaupungista.
Ja mä istun sen vieressä ja katson kiiltoa sen silmissä. Sillä oli ennen se sama kiilto kun se puhu musta.
Ja se piti mua kädestä kii
Kun ne oli kylmät
Mä kuuntelen sen puhetta. Ajattelen et joskus se olin mä jonka se halus
Ja mä mietin mun käsiä. Niitä kirvelee.
Ja arpia. Niihin sattuu.
Silmissä alkaa sumeta
Se ei nää että mä haluan sen vieläkin
Mun sormet on kylmät
Mut se ei pidä niistä enää kii
Kuka haluais tytön
Jonka kädet on revitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti