Täällä ei lokakuut ole niin kylmiä.
Höyryävä hengitys muistuttaa sielun olemassaolosta. Minun olemassaolosta.
On ikävä sitä.
Puissa on vielä liikaa vihreää. Kuihdun pois aikaisemmin kuin kasvit.
Olen sotkeutunut tähän verkkoon liian tiukasti. En saa henkeä. En pääse pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti