Minä olen niin täynnä ahdistusta ja kipua, huomenna on joulukuu ja vihaan sitä.
Puhuin prinssini kanssa puhelimessa, minä ahdistuin lisää. Tuntuu että olen syvässä meressä, tukehtumaisillaan, haluan purkaa sisimpäni mutta en uskalla avata suutani, hait uivat muutama metri jalkojeni alla odottaen hetkeään. Haluaisin pois, niin kovasti, nämä päivät tuntuvat olevan liikaa. Minä en kestä olla täällä.
Eikä minulla ole ketään kenelle puhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti