Ne kertoivat että tiet on jäässä

hän nojaa leuan polviin
ja polviinsa hymyilee
lumi säihkyy auringossa

• Eilinen liian pitkään kestänyt sähkökatkos pelotti liikaa, minä en ole eläissäni ollut niin peloissani, kuin niinä kolmena yön pimeänä tuntina, jolloin tuuli ja lumi hakkasi armottomasti ikkunaani. Metsästä näkyi sinisiä välähdyksiä.
• Lumi tuli taas, mutta se on lämmintä ja kosteaa, mietin onkohan se siinä oikeasti, olenko minä täällä oikeasti, vai mitä jos tämä kaikki onkin pelkkää unta, kohta minä herään ja olen taas se pieni tyttö joka ei miettinyt miltä jäätyneen järven vesi tuntuu matkalla keuhkoihin, tai miltä monta kiloa terästä tuntuu paiskautuessaan 200 kilometrin tuntivauhtia kehoon.
• Kirjoitin eilen kirjettä Joulupukille, vaikka minä tiedän että hän on vain satuolento. Uskon silti satuihin. Enkä minä sitä koskaan ole minnekkään lähettämässä, minä hautaan sen laatikkoon ja ehkä joku jonain päivänä löytää sen ja vihdoinkin ymmärtää.
• Haluaisin ystävän. Kukkaistytön tai tähtitytön. Ystävän joka ymmärtäisi ilman selittämistä, ystävän joka kuuntelisi ja olisi runollinen. Jonka kanssa ei olisi outoa mennä kahvilaan tai kävellä pitkään lumisessa maassa puhuen avaruudesta, tähdistä ja ikuisuudesta. Ystävän, jota ei koskaan kutsuisi yöksi kotiin ja jolle olisi mukava kirjoittaa kirjeitä. Ehkä minä kaivan Joulupukin kirjeeni esille ja lisään tämän toivelistaani.

on vain kiireetöntä aikaa
sarja aurinkoisia päiviä
joina hän tietää saavansa kaiken