Joulukuu lähestyy uhkaavasti, täällä ei ole lunta, täällä ei ole mitään pehmentämässä sitä iskua, että siitä on kohta 3 vuotta ja minä olen vieläkin täällä. Yksin. Siirryn haamuna vuodenajasta toiseen ja kuukaudesta toiseen, missä on se minun entinen rohkeuteni?
Viimepäivinä on tapahtunut kaikkea ja samalla ei mitään, minä olen nukkunut liikaa, en ole halunnut miettiä elämääni. Prinssi on kaukana, aivan kuin toisessa maailmassa, ensimmäistä kertaa elämässäni minä en mieti häntä.
Joulukadun avajaisten jälkeen kaikki on ollut liikaa. Lumi tuli ja meni, minä olisin halunnut sen jäävän, täällä on pakkasta ja jäätä ja sormenpääni ovat tunnottomat ja huuleni siniset, jalkani jäätyvät liian ohuen pukeutumisen takia. Minä olen taas tiputtanut painoani, kenenkään huomaamatta. En pääse sinne minne haluan, silloin kun haluan, mutta se ei haittaa, tämä riittää. Kohta minä olen taas se pieni ja kevyt mikä olin silloin, kun maailma oli vielä kaunis ja linnut eivät itkeneet.
Äiti kyselee minkälaisen joulukalenterin haluan, minä en tiedä, enkä halua miettiä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti