Kun Marsu on 18 ja minä vielä liian nuori mihinkään, me lähdemme eksyksiin. Otamme auton ja ajamme, emme katso karttaa, ainoastaan tienviittoja nopeusrajoituksia liikennevaloja, varotaan peuria, yöksi etsimme paikan jonne pysähtyä, laskemme penkit ja nukumme. Jatkamme matkaa ennen kuin aurinko nousee ja kuuntelemme musiikkia joka saa minut tuntemaan itseni vapaaksi sielulliseksi todelliseksi. Sitten minä voin avata ikkunan ja antaa tuulen hyväillä räätälöityjä käsiäni.
Tänään tunsin hetkellisesti olevani jotakin.
Minä olen tehnyt jotain ilkeää tai sanonut jotain pahaa sillä Karma kostaa minulle, tunnen sen vihan, hyytävän katseen, tämä on jo kolmas kerta kun kaikki oli melkein täydellistä ja sitten tulee isku kasvoihin. Ja minä hyvittäisin tekoni jos vain tietäisin mitä olen tehnyt.
Kun Jupiter sataa tomuna hiuksiini, minä katoan.
ooh en oo vissiin koskaa törmänny
VastaaPoistakehenkään joka kirjoittais tuolla tavalla, jotenkin niin herkästi mutta silti jotenkin niiin.. hmm emmä keksi sille sanaa, mutta upeita tekstejä ! c:
http://iltaviilenee.blogspot.com/