Hän hymyilee, mutta hänen hymynsä on valhetta. Kaikki on valhetta.
Hänet kasvatettiin niin. Valheessa. Kuplassa. Siellä kaikki paha suljettiin pois.
Ei ole muita tunteita.
Pelkoa ei ole olemassa
Iloisuutta, hymyä, auringon raidoittamia lakanoita
Mikä se ahdistus oikein on?
Mutta hän tietää, että ne muutkin ovat tunteita.
Ne polttelee samalla tavalla.
Itkeä ei hän osaa. Se on kiellettyä.
Kaikki päivät ovat aurinkoa ja minä toivon salaa että
vielä
jonain
päivänä.
Hän ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti