Kaikki on nyt aivan huonosti ja pois raiteiltaan. Katoaminen kuulostaa nyt paremmalta idealta kuin se ikinä ennen on kuulostanu.
Varpunen joutui toissapäivänä sairaalaan umpisuolen tulehduksen takia. Kaiken piti olla kontrollissa, mutta yhtäkkiä Varpunen piti leikata. Draamasarjojen tapaan leikkaus meni tosipieleen, varpuseni oli eilen teholla. Tänään herätessaan Varpunen ei muistanut melkein mitään. Ei minua, ei äitiään, ei kissaa.
Voimaton olo tämän kaiken keskellä. Huhtikuuhun asti elämäni oli jopa siedettävää, mutta sitten alkoi odottamaton alamäki ja nyt elän keskellä huonoa draamasarjaa.
Ei enään innosta täällä oleminen. Kovinkaan paljoa.
Vaikka silti on parempi että pysyttelen hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti