Itkettää vaan liikaa. Minä vain olen menettänyt taitoni itkeä. Eikä minulla nyt ole mitään suuria uutisia.
Haluan vain tarjota sanoja. On niin vaikeaa olla.
Mutta se ei ole uutta.
Oikeasti haluaisin vaan huutaa ja itkeä kaikkien edessä. Mutta ei minusta ole siihen. Tykkään salaisuuksista mutta nämä salaisuudet tappaa minut vielä joskus. Siitä olen aivan varma.
Ja nyt minä ehkä vain haluan että joku lukee tämän ja rientää avukseni. Muskelini eivät ole tarpeeksi isot että jaksan enään kauaa pitää itseäni kasassa.
Taidat ihan tosissaan olla syvimmissä henkisissä tuskavesissä että sieltä pois pääseminen tuntuisi olevan mahdotonta... Mitä nyt olen blogiasi lueskellut. Mutta yksi kysymys mulla ainakin heräsi päällimmäisenä. Mikä asia elämässä saa ihmisen haluamaan noin paljon oikeasti kuolemaa?
VastaaPoistaEhkä se, kun ei osaa ja uskalla olla. On yksinäinen ja huutaa apua mutta se huuto onkin äänetön, tai sitten kukaan ei vaan jaksa välittää. Ja vaikka välittäisikin, sitä ei osaa näyttää. Pohjaton yksinäisyys hiipii kantapäitten kautta selkärankaan ja tekee kotinsa ihmiskehon pimeimpään ja sokkeloisimpaan onkaloon.
Poista