maanantai 14. marraskuuta 2011

Huomiset tulevat kyllä

Rakastan astumista loppusyksyn harmaanvaaleisiin ja valoisiin aamuihin pimeästä talosta. Rakastan kuistin jäätävää kylmyyttä paljaiden jalkoneni alla, rakastan kuinka tuuli heiluttaa pallollisten yöhousujeni lahkeita ja pitkän takkini helmaa. Kuinka tupakansavu nousee ylös taivaisiin, katoaa ja haihtuu. Rakastan Florence And The Machinea, sen voimakkaita melodioita ja Florencen ääntä, hieman karheaa mutta silti niin tyttömäistä, sekä lyriikoita, jotka iskevät minuun syvälle kuin veitsenterä, levittävät infektiota ja minä antaudun tartunnalle.

You are the hole in my head
You are the space in my bed
You are the silence in between
What I thought and what I said

You are the night-time fear
You are the morning when it's clear
When it's over your start

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti