Minä taidan rakastaa Konnaa mutta en halua häntä. Enään. Olen 16, tasapainoton ja loputon uneksia, kettu, minulle ei kelpaa kukaan. Paitsi unieni mustatukkainen poika. Mutta edelleen, minä unelmoin Konnasta ja kissasta. Meistä kolmesta joista ei koskaan tulee yhtä kokonaista, minun tahdostani.
Ja tämä pirullinen maailmanlopun vuosi, jolloin ehdin olemaan 17 vähän yli kuukauden, on kauheaa minulle jo nyt. Muutaman kuukauden sisällä minä muutan äidin ja siskon kanssa kolmestaan. Nyt minä asun hetken ystävälläni, en halua olla kotona kun sisko ei ole siellä. Isäni on hullu.
Lasken kauhuissani päiviä koulun alkamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti