Hajottaa.
Olen palasina.
Lattialla on kyyneleitä hiuksia ihonpalasia.
Kylmä, kelvoton kuori. Tyhjät silmät.
Aurinko sammui.
Pelottaa taas, keuhkot ovat täynnä tuhkaa ja tähtisumua, puolivälissä valmista oleva maailmani murtui, tulivuori purkautui, minulle kävi niinkuin Pompeijille aikanaan, minä luulin että tulivuori oli ikuisessa unessa. Ei, ei se koskaan nuku. Se vain esittää.
In the night, I hear 'em talk, the coldest story ever told
Somewhere far along this road she lost her soul
To a men so heartless
Kevään lämpö ei läpäise, linnut laulavat suruvirsiä, juotsenlauluja, kukat kuolevat. Ikuinen pimeys, haikeus, tyhjyys, kyyneleetön itku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti