Syksy tuli kuitenkin liian nopeasti. Haluan loppukesän ennen kylmiä päiviä, haluaisin tuntea vielä hennon kesäisen tuulen. Elokuu on aluillaan ja täällä on enimmillään vain kymmenen astetta lämmintä.
Koulu alkaa 15. päivä ja minä stressaan jo nyt niin kovasti. Tänä vuonna olisi 29 kurssia suoritettavana, kahtena seuraavana pitäisi käydä vielä 19 jotta pääsisin lukiosta joskus pois. Siinä välissä pitäisi vielä ehtiä lukea ja kirjoittaa. Miten minä jaksan romahtamatta?
Yksinäisyys otti valtansa ja avasi oven kaikelle kylmyydelle, surulle ja pahalle. Tunnen sen kaiken luissa ja ytimissäni ja uskon tiedän että se ei lähde vaikka minä puhunkin psykiatrille. Minut ajateltiin lähettää takaisin osastolle, olen kuulemma niin melankolinen ja apaattinen, en ehkä pärjää. Käsivarteni ovat taas räätälöidyt ja keho mustelmilla.
Mutta minä odotan koulua ja arkea. Päiviä jolloin voin kadota kenenkään huomaamatta ja ilman kysymyksiä. Iltoja joihin voin hukkua ja aamun pikkutunteja jolloin en enään nuku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti